tiistai 23. joulukuuta 2008

Puolitehoelämä


Anna Brotkin
PUOLITEHOELÄMÄ

"Parahultaisiksi joulumorkkista lievittämään saapuu kasa Anna Brotkinin
elämään kyllästyneitä runoja. Puolitehoelämä lyö vasemmalla ja lohduttaa
oikealla. Vaivaisella kympillä kirja hyllyyn Koraanin ja Pahkasian väliin."

Kirja julkaistaan Teatterigaalassa 3.1.2009.

Anna Brotkinin toinen runokirja Puolitehoelämä on myynnissä Hyvinkään Naamiaispalvelussa, Hyvinkäänkatu 6, Hyvinkää, sekä erilaisten kulttuuritapahtumien yhteydessä.
Kirjaa voi tilata osoitteesta juho@vuohi.fi
Kirja kympillä, kolme kirjaa 25 €, viisi kirjaa 35 €.

Kirjan on kustantanut hyvinkääläinen poikkikulttuuriyhdistys Liekehtivä Vuohi.




sä et koskaan soita kun mä ootan et koskaan tuu kun mä pyydän et koskaan tee
mitä mä sanon et koskaan sano mitä mä haluun et koskaan kysy mitä mulle
kuuluu et koskaan mee minne mä näytän sä et koskaan tuo mulle kahvia etkä sä
koskaan laita mulle ruokaa sä et koskaan soita mulle levyjä tai sano että mä
oon kaunis ihana nainen joka saa sun sydämen sekaisin ja jonka kanssa sä
haluut olla niin kauan että galaksit repee ja taivaat putoo ja sfäärit aukee
ja maailmat halkee ja tähdet tanssii etkä sä koskaan tuu mun viereen kun mä
tarviin etkä sä muutenkaan koskaan sano mulle yhtään mitään kivaa.


-eeva


tiistai 9. joulukuuta 2008

Uutta tietoa kesästä

Kesäksi 2009 suunniteltu Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi siirretään esitettäväksi sisänäyttämöllä myöhemmin päätettävänä ajankohtana.

Kahvelan pihalla on suunniteltu esitettäväksi Siunatun hulluuden rinnalla aivan pienillekin lapsille soveltuva lyhyt ja selkeä musiikillinen kesäteatterinäytelmä.
Pikku Prinssin dramatisoiminen tähän lyhyeen, yksinkertaistettuun muottiin osoittautui mahdottomaksi kirjan ranskalaisen alkuperäiskustantajan tekstille asettamien rajoitusten vuoksi.

Pikku Prinssin hieno filosofinen kerronta ei välttämättä pääse oikeuksiinsa ulkoilmanäyttämöllä, joten toteutus päätettiin siirtää toimivampaan ympäristöön ja varttuneemmalle kohderyhmälle esitettäväksi.

Tilalle Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Näillä näkymin lasten kesäteatteriksi Pikku Prinssin tilalle vaihdetaan ikihauska perinteinen satu Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Anna Brotkin on lupautunut dramatisoimaan sadun Teatteri Päivölälle ja Juho Mantere ohjaa näytelmän Kahvelan pihalle.

Tarkempi tuotantosuunnitelma tehdään joulukuun aikana.

- eeva

maanantai 8. joulukuuta 2008

Willan joulutalo



Teatteri Päivölä on mukana Willan joulutalossa sunnuntaina 14. joulukuuta. Willanäyttämöllä on mukavia jouluisia esityksiä non-stoppina klo 12.00 alkaen.

Päivölän nuoret lahjakkaat muusikot Mikael Saari, Wilma Talvitie ja Diandra Flores esittävät kauneimpia joululauluja klo 14 tienoissa muiden teattereiden joulunäytelmien lomassa.

Sunnuntaina kannattaa mennä koko perheen kera joulukiireitä pakoon Willanäyttämölle!

-eeva

lauantai 29. marraskuuta 2008

Kesä mielessä


Marraskuisena aamuna luminen Kahvelan piha Hyvinkään keskustassa elää hiljaisessa joulun odotuksessa.
Kun talvi taittuu kevätpuolelle ja aurinko lämmittää maan sulaksi alkaa taas iloinen melske ja meininki kun teatterilaiset täyttävät pihan kesäteatterin harjoituksilla.

Kahvelan idyllisellä pihalla on ollut kesäteatteri jo kolmena kesänä hyvällä menestyksellä.
Siellä nähtiin ensimmäisenä lastennäytelmä Viiru ja Pesonen, jonka huippusuosio kannusti jatkamaan ja laajentamaan myös aikuisten näytelmiin. Vanha pihapiiri on kuin luotu kesäteatterinäytelmien esittämiseen. Kahvelan pihalla on esitetty Putkinotko ja Olviretki, sekä lastennäytelmät Onks Koira Kotona? ja Punahilkka.

Kesällä 2009 on suunniteltu esitettäväksi sopivana jatkona edellisille Aapelin Siunattu hulluus ja lapsille Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi.
Molempien näytelmien taustatyöt ovat täydessä vauhdissa, esityssopimuksia selvitellään ja aikatauluja laaditaan.

Pikku Prinssin esitysoikeudet ovat melkoisen mutkan takana, joten ei ole ihme, että tätä ihanaa klassikkoa ei ole kovin paljon esitetty. Suomentajaa edustavalta asianajotoimistolta on jo lupapaperi saatu, mutta kirjan ranskalainen alkuperäiskustantaja tutkii vielä tekemisiämme suurennuslasin kanssa. Onneksi dramatisoijamme Anna Brotkin taitaa ranskankielen ja tuntee ranskalaisen mentaliteetin, joten kirjeenvaihto sujuu ongelmitta ja luvat ovat tulossa, joskin pikkutarkkojen ohjeiden kera. Teatteri Päivölän Pikku Prinssin ohjaa Juho Mantere. Näytelmä roolitetaan kevätpuolella käsikirjoituksen valmistuttua.

Dramatisoija kertoo Pikku Prinssistä näin:

Pikku Prinssi on ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn rakastettu kulttiklassikko, joka herää eloon Teatteri Päivölän sormissa kesällä 2009.
Pikku Prinssi seikkailee ympäri universumia ja tapaa matkoillaan mitä hassumpia hahmoja.
Ihmisten jatkuvaa onnen tavoittelua kuvaava tarina on hurmannut ihmisiä ympäri maailmaa jo monta vuosikymmentä.
Aikuisten maailmaa kritisoiva Pikku Prinssi on kaiken ikäisten ikisuosikki.
"Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Anna


Juhana Rönnkvist ohjaa Siunatun hulluuden ja punnitsee vielä eri dramatisointien välillä. Ehkä hän lopulta päätyy dramatisoimaan näytelmän itse mittatilaustyönä Teatteri Päivölälle. Joka tapauksessa näytelmäporukan ensimmäiset tapaamiset ovat helmikuussa. Silloin pidetään muutama lukuharjoitus, jonka perusteella ohjaaja tekee roolituksen. Kevätkauden harjoitukset tapahtuvat Willanäyttämöllä ja heti kun säät sallivat siirrytään Kahvelan pihalle.

Ohjaajan luonnehdinta Siunatusta hulluudesta:


Siunattu Hulluus on tarina Rummukaisten veljeksistä ja heidän yhteisestä matkastaan kohti hullujenhuonetta. Vanhimmat veljekset Ana ja Vilippus ovat todenneet, että nuorin veli Elmeri on hullu ja hänet täytyy hetimiten saada hoitoon. Matka on pitkä ja sen aikana tapahtuu paljon. Veljekset kohtaavat rosvoja ja poliiseja, saarnaajia, huijareita, kiertäviä laulajia sekä muita kylänmiehiä ja –naisia. Veljekset joutuvat todistajiksi ja osallisiksi mitä eriskummallisimpiin tilanteisiin. Osuupa kohdalle vielä rakkauttakin. Tilanteet ja ihmiset matkan varrella ovat hieman outoja, voisi sanoa jopa hullunkurisia. Matkalla selvitetään kuka lopulta on hyvä, paha tai hullu, vai ollaanko me kaikki vain hieman erilaisia. Sillä: "Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä." –Aapeli.



Molemmat ensi-illat ovat heinäkuun loppupuolella. Siunattu hulluus on ensi-illassa perjantaina 24. heinäkuuta klo 19.00 ja Pikku Prinssi seuraavana päivänä, lauantaina 25. heinäkuuta klo 16.00. Molempia näytelmiä esitetään kahden viikon aikana kymmenkunta kertaa.

Ryhmävaraukset ja tiedustelut Teatteri Päivölä, puh 040-762 1990 tai liput@teatteripaivola.com.

-eeva


keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kaunotar ja Hirviö viimeisen kerran




Kaunotar ja Hirviö nähdään enää yhden kerran näyttämöllä ja sitten tämä produktio siirretään mukavien muistojen joukkoon.
Näytelmää on ollut hauska tehdä, siitä tuli onnistunut esitys ja se saavutti suuren suosion.

Kiitos mukavasta syksystä koko tekijätiimille sekä runsaslukuiselle yleisölle!

Itsenäisyyspäivän alla, 5.12. on vielä viimeinen näytös, jonka jälkeen vietetään perinteiset produktion hautajaiset. Tällä kertaa hautajaisia vietetään heti esiripun sulkeuduttua purku/siivoustalkoiden ja yhdistetyn pikkujoulun merkeissä.

Kun Kaunotar ja Hirviö on kunnialla haudattu, aletaan valmistautua Teatterigaalaan, jota vietetään Harlekiinissa 3. päivä tammikuuta. Gaalaan on ilmoittautunut jo yli sata henkeä, mutta tilaa on vielä joillekin mattimyöhäisille.
Gaalatoimikunta kokoontuu viikolla 50 , jolloin aloitetaan myös ohjelmaharjoitukset.
Eipä siis pääse ikävä yllättämään kun touhu teatterin merkeissä jatkuu katkeamattomana ja viimeistään gaalassa on taas koko poppoo yhdessä.

Vielä ennen Teatterigaalaa Teatteri Beta toteuttaa perinteisen jouluevankeliumidraaman Kuninkaasi tulee. Tämä vaikuttava Jouni Laineen ohjaama näytelmä nähdään kahdesti jouluaattona Hyvinkään kirkossa.
Jouludraamaan osallistumisesta on muodostunut monelle teatterilaiselle ainoa oikea tapa hiljentyä joulun odotukseen.

-eeva

maanantai 17. marraskuuta 2008

Lisänäytös

Suuren suosion saaneen Kaunotar ja Hirviö -näytelmän esityksissä lähestytään puoltaväliä.

Eilinen sunnuntain päivänäytös oli ääriään myöden täynnä ja monet lapsiperheet jäivät rannalle.
Siksi päätettiin pitää nimenomaan lapsia ajatellen ylimääräinen päivänäytös


LAUANTAINA 29.11. KLO 15.00

Tähän lauantain päivänäytökseen ja kaikkiin muihinkin jäljellä oleviin esityksiin on vielä saatavana lippuja. Liput kannattaa varata etukäteen puh 040-762 1990 tai liput@teatteripaivola.com
Varatut liput voi lunastaa teatteriin tullessa. Teatterin lipunmyynti on avoinna tunnin ajan ennen esitystä.

Aikuisten liput 12 €, lapset alle 15 v 8 €.

Jäljellä olevat esitykset: ke 19.11., pe 21.11., ti 25.11., pe 28.11., la 29.11., pe 5.12 klo 19.00,
sekä 29.11. klo 15.00


-eeva

perjantai 14. marraskuuta 2008

Ensi-illan huumaa



Työntäyteinen kuukausi on vierähtänyt edellisestä vierailustani tällä foorumilla.
Kaunotar ja Hirviö sai ensi-iltansa viikko sitten ja nyt eletään jo seesteistä esitysten aikaa.

Ensi-ilta oli perinteistä poiketen yksityistilaisuus, oma juhlanäytäntöni. Itselleni tuli täyteen 60 ikävuotta ja 60 puvustusta. Tämä tuntui sopivalta hetkeltä pysähtyä miettimään menneitä ja kutsua ystäviä juhlistamaan välietappia ( näin se on nähtävä, vaikka alankin jo olla katoava luonnonvara ).

Ne olivatkin ikimuistoiset juhlat. Ystäviä vuosien varrelta tuli tuvan täydeltä, voi sitä kukkien ja lahjojen määrää! Ruusuja, ruusuja ja mieltä lämmittäviä sanoja ja lahjoja, jotka nostivat hymyn huulille ja tunteet pintaan. Tuhannet kiitokset kaikille muistamisesta ja erityisesti Mervi ja Ilkka Turpiaiselle juhlien järjestelyistä.

Näytelmä sujui hienosti ja sai arvoisensa kehut ja kiitokset salintäydeltä yleisöltä. Voimme taas kerran olla ylpeitä huolellisesti toteutetusta, hyvästä esityksestä. Sekä harjoituskaudella että esityksessä kaikki venyivät parhaimpaansa.
Näytelmää tehtiin rennolla ja iloisella otteella ja se näkyy myös näyttämöllä.
Yhtä rennosti ja iloisesti toteutui oma vuosien pakkomielteeni suihkulähteestä. Siellä se nyt solisee reippaasti näyttämöllä!

Esityksen jälkeen nautittiin buffet-pöydän antimista ja sen jälkeen alkoi loistava esitysten sarja.
Niin vanhat kuin nuoret vieraat astuivat toinen toisensa perään estradille laulamaan, soittamaan ja lausumaan. Siitä syntyi suorastaan upea konserttikokonaisuus.

Yön villeinä tunteina nuoret miehet lauloivat minulle Ievan polkkaa ja tanssittivat ainakin kuuden säkeistön verran ympäri näyttämöä. Siinä flunssaisena polkatessa oli kyllä lähellä henki lähteä, mutta olisipa ainakin lähtenyt hyvillä mielin.

Illan arvokkainta antia oli saamani upea huomionosoitus. Minulle oli myönnetty Suomen Harrastajateatteriliiton kultainen ansiomerkki. Se on korkein harrastajateatterin hyväksi tehdystä työstä saatava arvomerkki ja arvostan sitä todella paljon. Tiedän tehneeni paljon työtä
ja olen iloinen ja kiitollinen saamastani huomiosta.

Kuitenkin vielä iloisempi olen siitä, että omankin työni ansiosta Teatteri Päivölä kukoistaa ja voi hyvin.
Teatteri Päivölä tuottaa nykyisin kolme näytelmää vuodessa, kaksi kesäteatteriesitystä ja yhden näytelmän syyskaudeksi Willanäyttämölle. Muutamana viime vuonna kesäteatteriesitykset on toteutettu Kahvelan idyllisellä pihamaalla kaupungin keskustassa.
Varsinaisten näytelmätuotantojen lisäksi esiinnytään pienemmillä kokoonpanoilla ja esityksillä milloin missäkin.

Yhteistyö Teatteri Betan ja Willan Nuorisoteatterin kanssa on saumatonta.
Näyttelijöitä ja muita toimijoita riittää runsain mitoin kaikkiin esityksiin ja toisaalta mahdollisimman monille riittää myös rooleja ja muuta tekemistä. Näyttelijät luovivat teatterista ja näytelmästä toiseen sujuvasti, aina sinne missä tarvitaan ja mikä ajallisesti kullekin sopii. Samoin tekniikka ja muu kalusto on luontevasti lainattavissa yhteiseen käyttöön.
Yhteistyö on suunnaton voimavara, joka turvaa teattereidemme tulevaisuuden. Kaikki kolme teatteria tekevät vuosittain omia itsenäisiä produktioita ja sen lisäksi yhteistyöproduktion, kuten tällä kertaa Kaunotar ja Hirviö- näytelmän ja viime vuonna Pessin ja Illusian. Yhteistyöproduktioissa joukko hitsaantuu entistä lujemmin yhteen.

Kolmen teatterin yhteistä vuosijuhlaa, Teatterigaalaa, vietetään tällä kertaa 3. päivä tammikuuta teatteriravintola Harlekiinissa. Perinteeksi muodostuneessa juhlassa palkitaan ansioituneita teatterilaisia, syödään hyvin ja nautitaan tasokkaasta ohjelmasta. Illan aikana esitetään myös videokooste vuoden esityksistä. Kutsu tilaisuuteen lähtee näinä päivinä, teatterilaiset varatkaa päivä kalenteristanne ja varautukaa ilmoittautumaan, vain noin 120 ensinnä ilmoittautunutta mahtuu mukaan. Gaalaan pukeudutaan tilaisuuden luonteen mukaan juhlavasti.

Lehtitietojen ja huhujen mukaan kaupungin isät ovat näyttämässä vihreätä valoa Willanäyttämön kunnostukselle. Se on upea asia, josta on syytä olla kiitollinen. Willanäyttämö halutaan säilyttää ja kunnostaa siihen tarkoitukseen mihin Eero Halme on sen viisaasti suunnitellut ja omin käsin rakentanut.
Teattereiden on syytä osoittaa olevansa tämän suuren rahallisen satsauksen arvoisia. Meidän on tehtävä entistä lujemmin suunnitelmallista työtä saadaksemme aikaan sekä itseämme että katsojia tyydyttävän monipuolisen ohjelmiston ja katsomisen kestäviä näytelmiä.

Tulevan vuoden 2009 runkosuunnitelma on valmiina.
Teatteri Päivölä esittää kesällä Kahvelan pihalla Aapelin hulvattoman komedian Siunattu hulluus, jonka ohjaajaksi on kutsuttu Juhana Rönnkvist.
Lapsillekin on tarjolla oma kesäteatterinsa, jota esitetään lomittain Siunatun hulluuden rinnalla.
Ensi kesänä Kahvelan pihamaalla nähdään iki-ihana Pikku Prinssi. Näytelmän on dramatisoinut Antoine de Saint-Exupéryn romaanin pohjalta Anna Brotkin ja sen ohjaa Juho Mantere.
Ensi vuoden syyskauden yhteistuotanto Willanäyttämöllä on lumoava ja salaperäinen Tuhat ja yksi yötä, jonka tuotannon yksityiskohdat ovat vielä työn alla.

Tänään ja vielä joitakin kertoja tämän jälkeen on näyttämöllä Kaunotar ja Hirviö, hieno näytelmä, jota voi vilpittömästi suositella kaikille.

-eeva

torstai 9. lokakuuta 2008

Maskeerausta





Hirviön maski on Sanna Åströmin ja Salla Tikkasen yhteinen taidonnäyte.
Hirviön parta on Sannalla vielä työn alla.

Parta virkataan yksittäisinä karvoina partatylliin.
Parta on ollut sovituksessa ja se on keskeneräisenä tukilla maskeerauspöydällä, kuvassa vasemmalla.






Roolihahmon ulkoinen olemus syntyy monen tekijän yhteistyönä.

Kaunotar ja Hirviö -näytelmä on hauska, haastava ja työläs
tehtävä niin maskeeraajalle kuin puvustajallekin.
Näytelmän puvut on suunnitellut ja toteuttanut Eeva Mantere.

Kuvissa maskeeraaja Sanna Åström suunnittelee Roy Sirniölle
kosijamies Hosuanin maskia.

Maskeeraajan purnukka- ja pensseliarsenaali on melkoinen. Sannan taitavissa käsissä syntyy juuri oikean sävyinen ja tyylinen maski kullekin roolihahmolle.

Kaunotar ja Hirviö-näytelmä on satu ja toteutettava tyylisuunta on "sadun tyyli", josta voi sanoa vaikka että se ei ole mistään kotoisin tai oikeastaan suoraan satujen maasta. :)

Näyttämöllä tullaan näkemään iloinen kirjo erilaisia ja erityylisiä hahmoja.

-eeva

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Rattoisa viikonloppu






















Teatteri Päivölän ja Willan Nuorisoteatterin porukka vietti viikonlopun tiiviisti Willanäyttämöllä Kaunotar ja Hirviö -näytelmän harjoitusten merkeissä.


Näytelmänteko edistyi suunnitelmien mukaisesti, mutta sunnuntai-iltapäivänä alkoi väsymys vaivata yhtä jos toistakin esiintyjää melkeinpä itkun partaalle saakka.

Se ei sinänsä ole ihme, sillä ohjaajalla oli aika erikoinen metodi kiskoa näyttelijöistä kaikki mehut irti hyppimällä näiden selkään...

Tekniikan pojat leikkivät kulisseissa ja vaikutti vähän siltä kuin Mikolla olisi mielessä lähettää Pekka kuuhun.
Lisää kuvia viikonlopun iloitteluista löytyy osoitteista
Käyhän katsomassa!
-eeva

perjantai 3. lokakuuta 2008

Tehoviikonloppu









Kaunotar ja Hirviö -näytelmämme alkaa löytää muotoaan.


Tänä viikonloppuna on kolmen päivän tehotreenit, joiden aikana testaillaan vaatteita ja maskeerausta, sekä ihmetellään lavasteiden sijoittelua ja valoja. Visuaalinen yleiskuva alkaa hiljalleen hahmottua.


Ensi-iltaan on viisi viikkoa aikaa. Harjoituskertoja on niukanlaisesti ja joka kerralla on saatava jotain valmista aikaan.
Toistaiseksi levällään olevat palaset nivoutuvat kerta kerralta paremmin yhteen.

Willanäyttämöllä on tässä kuussa kahden muun näytelmän ensi-illat, joten teatterit joutuvat tinkimään harjoitusajoistaan ja tekemään tilaa toisilleen myös lavastamon ja pukeutumistilojen puolella.

Lavasteet ja tekniikka joudutaan rakentamaan ja purkamaan lähes jokaisella harjoitus- ja esityskerralla. Se aiheuttaa päänvaivaa ja verottaa osansa visuaalisesta ilmeestä.
Rakennusaikaa on käytettävissä rajallisesti kunakin kertana ja koska esimerkiksi valojen suuntaaminen Willanäyttämöllä on työlästä, joudutaan monessa kohdin tinkimään ja tekemään kompromissiratkaisuja.
Toisaalta harrastajateatterin käytettävissä olevien ajan ja varojen niukkuus ja muut hankaluudet pakottavat ja samalla innoittavat luoviin ratkaisuihin. On saatava illuusio toteutetuksi yksinkertaisilla ja edullisilla ideoilla.

Harrastajateatterin ohjaajalta vaaditaan erityistä kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja kaaoksen hallintaa.
Lähes joka harjoituksesta puuttuu näyttelijöitä opiskelu-, työ- ja muiden esteiden vuoksi ja kokonaisuuden hahmottaminen jää monissa harjoituksissa arvailujen varaan.
Roolivaatteet ja lavasteet valmistuvat nekin usein aivan viime tingassa, silloin kun niiden tekijöiden aikatauluihin sopii.

On hämmästyttävää ja riemastuttavaa, kuinka aina lopulta tapahtuu "teatterin ihme" ja ensi-illassa kaikki osaset ovat kohdillaan.
Ja jos jotain on jäänyt puolitiehen se tuskin on kovin tärkeää.

-eeva

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Harjoitusta


Keskiviikkona oli pienen porukan intensiiviset harjoitukset.

Hirviön linnan väki testasi samalla rooliasujen kanssa liikkumista.
Kuvassa Hanna, Henna ja Jyri.

Hirviö näyttää vähän masentuneelta,
Kaunotar on lähtenyt käymään kotikylällään.


Eija ja Anu harjoittelivat lämpiössä haltijan laulua.
Eijan sävellys kuullosti kauniilta ja näyttämölliseltä.



Hannan tekemät hienot julisteet ovat tulleet painosta. Niitä on ilo jakaa kaupungilla.
Tänään sain myös tarrat auton ikkunoihin. Kaunotar ja Hirviö alkaa kohta näkyä katukuvassa.
-eeva




lauantai 20. syyskuuta 2008

Kulttuuripolku



Kulttuuri tutuksi koululaisille

Hyvinkään kaupunki on kehittänyt uuden Kulttuuripolku -ohjelman, jonka puitteissa peruskoululaiset tutustutetaan kulttuuriin ja paikalliseen kulttuurihistoriaan. Jokainen vuosiluokka viedään syksyin keväin tutustumaan tiettyyn kohteeseen, jossa on räätälöity tilaisuus tätä tarkoitusta varten.
Ohjelmaa ovat olleet valmistelemassa sekä kulttuuri- että opetuspuolen edustajat.

Hankkeeseen on varattu tälle vuodelle 20.000 euron määräraha.

Ohjelmaan mukaan päässeet tahot ovat lähinnä kaupungin omia laitoksia. Lapset viedään tänä syksynä mm. konserttiin Hyvinkääsaliin, Valvillan tehdasmuseoon, Lasten ja Nuorten taidekeskukseen, kirjastoon sekä "opintoretkelle" Rautatiemuseoon . Hienoja ja avartavia kohteita kaikki.

Willan Teatterit eivät kuulu Kulttuuripolun piiriin

Kulttuurikohteiden valintaa perustellaan ammattiudella ja sillä verukkeella paikallinen teatteri on jätetty ohjelmasta pois.
Hyvinkääläistä teatteritoimintaa ei ilmeisesti pidetä sen tasoisena, että sitä voisi koululaisillemme kulttuurin nimikkeellä esitellä.
Willanäyttämöllä tapahtuva toiminta on luokiteltu kaupungin taholta kulttuuristrategiasta lähtien sen laatuiseksi, että sitä ei juuri maksa vaivaa edes mainita kuin korkeintaan sivulauseessa.

Kulttuuripolkua valmistelleessa toimikunnassa on sentään ainakin keskusteltu teatterista, koska paikallisen teatteritarjonnan epäävä lausunto on jo ennakkoon julkisuuteen annettu. Luultavasti toimikunnassa on aavisteltu, että teatterin puuttuminen ohjelmasta herättää kummastusta ja kysymyksiä niin lasten kuin vanhempienkin taholta.

Teatteriryhmiltä ei ole edes tiedusteltu syksyn ja kevään tarjonnasta kulttuuripolun kannalta.

Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse

Me teatterilaiset olemme pääasiassa harrastajia, mutta siitä huolimatta toimintamme on tunnetusti hyvätasoista.
Pitkään jatkuneessa ja vakiintuneessa toiminnassamme on mukana ammattilaisia, jotka takaavat eri ikäisille harrastajille monilta osin ammattimaiset olosuhteet teatterin tekemiseen ja yleisölle katsomisen kestävää teatteria.

Sen asian todistaminen kaupungin päättäjille on ylivoimainen tehtävä.

Kulttuuripolun tavoitteet

Kulttuuripolun tavoitteena on lasten mahdollisuuksien tasa-arvoistaminen kulttuurielämään tutustumisessa.
Sivistyksen ja kulttuurikasvatuksen taso kodeissa on erilainen, eikä siinä suinkaan ole aina rahasta kysymys.
On hieno asia, että kaupunki on ottanut ohjelmaansa koululaisten kulttuurikasvatuksen. Näin kaikilla on ainakin teoreettisesti tasavertainen mahdollisuus tutustua omaan kotiseutukulttuuriinsa ja kulttuuriin ylipäänsä.

Entisen haikailua

Ei ole kovinkaan paljon vuosia siitä, kun koululaiset tekivät tämän tästä retkiä näyttelyihin, teatteriin ja muihin tapahtumiin.
Koulut ja opettajat olivat aktiivisia kulttuurikasvattajia ja lapsia vietiin tutustumiskäynneille erilaisiin paikkoihin ja virkistymään teatteriin. Vanhemmat ja koulu osallistuivat yhdessä kustannuksiin ja näin menetellen asia hoitui vuosikymmenien ajan.

Viime vuosikymmenen lopulla toiminta loppui äkkiä kuin seinään. Huomattiin, että rahankeruu vanhemmilta on - ellei suorastaan laitonta, niin ainakin siinä määrin arveluttavaa että se on lopetettava. Vanhemmilta kerätyt osallistumismaksut asettivat lapset eriarvoiseen asemaan.

Koulujen määrärahat eivät yksistään riitä juuri mihinkään, joten se tyrehdytti kulttuurikäyntien määrän vuosiksi minimiin.
Kulttuuripolkuun ohjatut varat paikkaavat tätä syntynyttä aukkoa.

Rahat on korvamerkitty

Jos varat olisi suunnattu suoraan kouluille niiden oman harkinnan mukaan käytettäväksi, olisi kouluille ja oppilaille suotu enemmän pelivaraa ja valinnan vapautta kulttuuritarjonnan ja virkistymisen suhteen.
Nyt varat on korvamerkitty rahan myöntäjien taholta. Varojen käyttö on hallittua ja kaikkinainen humpuuki, kuten paikallinen teatteri on eliminoitu ohjelmasta jo ennakkoon.

Tarkkaan ohjelmoituun kulttuurikasvatukseen saattaa kuitenkin helposti iskeä pakkopullan maku.

Kulttuuripolun tarjontaan tutustuessa hiipii mieleen ajatus, että ohjelman perimmäisenä tarkoituksena on kaupungin omien laitosten kävijämäärien kasvatus.
Raha kiertyy kaupungin omasta taskusta toiseen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi ehkä lapset.
Lapsia olisi saattanut riemastuttaa enemmän retki vanhaan tehdashalliin rakennettuun elävään teatteriin, kuin tutustuminen saman tehtaan mykkään museoon.

Mutta sehän ei sitten taas olisikaan kulttuuria, kulttuurikasvatuksesta puhumattakaan.

-eeva

Kaunotar ja Hirviö edistyy


Marraskuiseen ensi-iltaan on seitsemän viikkoa. Kaunotar ja Hirviö on hyvässä mallissa.

Sirkku Peltolan mainion käsikirjoituksen työstäminen on ollut ilo niin ohjaajalle, näyttelijöille kuin muillekin mukana olijoille.
Joka saralla on voitu kokea todellista tekemisen riemua ja valmista syntyy pikavauhtia.

Näyttelijät rakastavat roolejaan ja Markon tehotreenit iskostavat vuorosanat ja asemat kohdilleen. Harjoituskertoja on niukasti, mutta ne käytetään todella 110 prosenttisesti hyödyksi.

Puvustajan kannalta Kaunotar ja Hirviö on mielenkiintoinen, haastava ja innostava tehdä.
Siinä on muutamia täysin toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä ja monipuolisuus tekee työlään puvustuksen toteuttamisesta hauskaa.

Toistaiseksi olen elänyt harmaata kautta.
Hirviön linnan lumottu henkilökunta on ollut pääparin jälkeen ensimmäisenä työn alla.
Valjulta, mutta ystävälliseltä linnan väeltä on viety ilo elämästä; keittäjältä mausteet, imettäjältä hoivattavat, violansoittajan kädet on sidottu, narrilta on viety ääni. Suruhenkinen ryhmä saa ylleen mitäänsanomattoman värittömiä vaatekappaleita, joihin on kylläkin luvassa omat jujunsa.

Hanna kävi sovittamassa imettäjän rooliasuaan. Vannehame oli niin vinkeän pieni ja pönäkkä, että kuka tietää vaikka imettäjä saisi vetää roolinsa pelkässä alushameessaan. Mamelukit vaan jalkaan ja menoksi!

Toistaiseksi tämä lastenhoitaja näyttää melkoisen iloluontoiselta ja verevältä, mutta eiköhän se olemus saada tasoittumaan aneemisemmaksi viimeistään maskeeraaja Sannan käsittelyllä.

Kuvasta näkyy, miten ulkona paistaa aurinko. Vihdoinkin ankean kesän jälkeen on tiedossa kokonainen viikko aurinkoista ja raikasta syksyn säätä.

-eeva

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Valokurssi









Willanäyttämöllä järjestettiin valokurssi, jossa halukkaat saivat teatterivalaistuksen perusoppia.

Kaksipäiväinen kurssi oli antoisa ja ohjelmaltaan tiivis. Valaistuksen ihmeisiin saatiin tutustua sekä teoriassa että käytännössä.




Kurssin vetäjänä toimi valaistuksen ammattilainen Mikko Pirinen.
Osallistujat olivat eri teatteriryhmistä,
Teatteri Päivölästä, Willan Nuorisoteatterista, sekä Hynästä.

Kaikkiaan kurssille osallistujia oli kahdeksan, joista osa oli tekniikan vanhoja konkareita ja muutama vasta aloittelemassa tutustumista valonheittimien ja piuhojen maailmaan.

Kurssin tavoitteena oli antaa valmiuksia toimia teatteriproduktioiden tekniikan parissa erityisesti Willanäyttämöllä, mutta opittuja asioita voi tietenkin hyödyntää myös muualla.

Lauantain kurssipäivänä oli kalustoon tutustuttu lähinnä Willan studiossa.

Sunnuntaiaamun pikavierailu kurssipaikalle osoitti, että asiasta oltiin innostuneita. Kurssilaiset olivat täsmällisesti paikalla opetuksen alkaessa. Tekniikan ammattilaisen opeista ei haluttu menettää hetkeäkään.

Parin päivän kurssilla on mahdollisuus vain pintaraapaisuun valaistusasioissa, totesi kurssin vetäjä Mikko Pirinen.
Toivottavasti kurssilaiset hankkivat käytännön kokemusta eri produktioiden parissa ja saadaan järjestettyä syventävä jatkokurssi joskus lähitulevaisuudessa.

Teatteri tarvitsee tekniikan tekijöitä.

-eeva

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kaunotar ja Hirviö







Kaunotar ja Hirviö -produktio on pyörähtänyt käyntiin.
Nimirooleihin on valittu Anu Mustonen ja Jyri Similä.

Olin suunnitellut ja ommellut Kaunottaren ja Hirviön asuja joitakin päiviä ja sain ne kutakuinkin valmiiksi. Maskeeraaja Sanna Åström rakensi Hirviön naamion yhteistyössä Salla Tikkasen kanssa. Asiassa oli edistytty siinä määrin, että saatoimme yhdistää aikaansaannoksemme ja sopia markkinointikuvausten päivän sunnuntaiksi. Puvustus ja maskeeraus tapahtui puodillani ennen lähtöä Hanna Tarkiaisen studiolle.

Jyri otti mietiskellen ensimmäistä kertaa kontaktia uuteen ulkoiseen olomuotoonsa. Hän oli aloittanut tutustumisen narsistisen Hirviön sisimpään jo aikaisemmin yhteistyössä ohjaaja Marko Lindholmin kanssa. Myöhemmin näyttämöharjoituksissa nähdään miten ulkoinen ja sisäinen olemus kohtaavat. Ulkoasua muokataan tarpeen mukaan näytelmän edistyessä.

Naisvaltaisen kuvausporukan yksimielisellä päätöksellä komean ja raamikkaan Hirviön peppu todettiin siinä määrin mallikkaaksi, että ehkä vaan keskitytään olennaiseen ja markkinointistrategia suunnitellaan pyörimään sen ympärillä...

Ensin käytiin Jyrin kanssa kuvauskeikalla Hannan luona. Lopulta illansuussa saatiin Kaunotar Anukin kotiutumaan Savon reissulta ja mukaan kuvaussessioon.

Luonnonkaunis Anu sai kevyen kuvausmeikin. Olin ommellut Kaunottaren ensimmäisen asun täysin arviokaupalla, joten se vaati pientä viimeistelyä ennenkuin päästiin yhteiskuvauksiin Hannan studioon.

Nyt vaan odotellaan jännityksellä kuvausten tuloksia.

Komea Hirviö ja kuvankaunis Kaunotar lumoavan tarinan näyttävänä pääparina lupaavat ainakin silmänruokaa niin äideille, isille kuin koko perheellekin.

-eeva









lauantai 23. elokuuta 2008

Täyskäännös

Joskus pitää tehdä ripeitä ja ehkä kipeitäkin ratkaisuja.

Entäs nyt Mämmilä! -näytelmän tuotanto oli täydessä vauhdissa kun kävi selväksi, että on syytä lyödä jarrut päälle.
Mämmilän kymmenien roolihenkilöiden ja kymmenien tapahtumapaikkojen sijoittaminen Willanäyttämön rajallisiin tiloihin kahden muun näytelmän lomaan osoittautui erityisen hankalaksi ja työlääksi. Käsikirjoitus olisi lopulta vaatinut niin täydellistä muokkaamista, että näytelmän toteuttaminen ei enää ollut mielekästä.
Niinpä siis näytelmästä luovuttiin tässä vaiheessa kun se vielä oli mahdollista.
Ehkä Mämmilän hauskat umpisuomalaiset hahmot marssitetaan näyttämölle jossain toisessa yhteydessä myöhemmin.

Mämmilän tilalle syyskauden näytelmäksi löytyi pikatahtiin joskus aikaisemmin ajatuksissa ollut Kaunotar ja Hirviö. Sirkku Peltolan ranskalaiseen kansansatuun perustuva teksti viehättää.
Ohjaaja Marko Lindholm aloitti sen työstämisen näyttämölle, sekä roolituksen hahmottelun välittömästi.
Koko työryhmä on innoissaan uudesta näytelmästä, joten Mämmilään uhrattujen ajatusten ja töiden hukkaan heittäminen ei tunnu niin pahalta.

Kaunotar ja Hirviö on liikuttava rakkaustarina, joka tuo hyvin esille aidon rakkauden sekä sisäisen kauneuden merkityksen.
Näytelmässä on katsottavaa ja kuultavaa kaiken ikäisille. Siinä on sadun lumoa, laulua, tanssia ja näyttävyyttä.

Katsotaan mitä tuleman pitää, kunhan päästään asiassa vähän eteenpäin.

-eeva

maanantai 11. elokuuta 2008

Summa summarum


Kesäteatteriesitykset ovat päättyneet.
Elokuinen sää huokuu jo selvää syksyn henkeä. Koivun lehden ovat jo alkaneet kellastua ja syyskesän tuuli leijuttaa niitä näyttämön sijoilla.
Kahvelan pihalla on enää rippeet jäljellä teatterista, viimeisetkin katsomon osat kuljetetaan huomenna pois. Eilisen viimeisen esityksen riemu ja aplodit ovat enää haikea muisto.

Kesän näytäntökausi onnistui, ellei täydellisesti niin vähintään hyvin. Ilmat olivat vaihtelevat, mutta pääosin suosiolliset.
Joissakin esityksissä ukkosen ja sateen uhka pelotti katsojat niin, että vain uskaliaimmat rohkaistuivat tulemaan paikalle. Toisiin esityksiin taas väkeä virtasi aivan liiaksi saakka ja osa jouduttiin käännyttämään pois.
Kaikkiaan esityksemme näki noin kaksi ja puolituhatta katsojaa.

Lämmin kiitos kesästä näyttelijöille, muusikoille, työryhmän jäsenille, Kahvelan emännälle, sekä Aleksi Andelinille, joka luovutti pihansa jo kolmatta kesää teatterin käyttöön. Kiitos myös katsojille ja yhteistyökumppaneillemme, jotka tekevät esityksemme mahdollisiksi.

Nyt katse on suunnattu jo tulevaan, marssi kohti Mämmilää on alkanut. Marraskuussa saa ensi-iltansa hilpeä Entäs nyt Mämmilä!, jonka työstäminen Marko Lindholmin ohjauksessa alkaa pienen hengähdystauon jälkeen aivan näinä päivinä.

Mämmilässä on meininkiä!!

-eeva

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Olviretki vetää kansaa ja naurattaa

Olviretkeä on esitetty täpötäysille katsomoille. Arin laskuopin mukaan joka penkille pitää mahtua kymmenen ahteria. Mukavia jutustellen Ari saa väen sijoittumaan paikoilleen ilman mukinoita niin että kaikille löytyy sijansa.

Tiistain näytöksessä oli iso joukko Hyvinkään päättäjiä viettämässä polttareita. Aleksis Kiven värikäs teksti sai lisämaustetta, kun Tommia näyttelevä Juhana lisäsi repliikkiinsä kehotuksen Hyvinkään päättäjille juoda oltta paljonpuhutun kauppakeskuksen paikkaa pyöritellessään.
Päättäjiltä tulikin tänään kiitospuhelu hienosta ja hauskasta näytelmästä, sekä heidän erityisestä huomioimisestaan. Kahvelan emäntä Anulle meni omat kiitosterveisensä kauniisti katetuista ja herkullisista tarjoiluista.

Olviretken meno on asettunut kolmessa esityksessä hurjaan vauhtiinsa. Yhden välipäivän jälkeen tanner tömisee taas torstaina, heinäkuun viimeisenä päivänä sotaurhojen mellastaessa Aleksi Andelinin pihalla.

Tänään oli kaksi Punahilkan esitystä, nekin molemmat aivan täynnä katsojia.

Mahtavat aurinkoiset ilmat, hyvät esitykset ja keskeinen sijainti lienevät suosiomme salaisuus.

-eeva

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Punahilkka on yleisömenestys








Punahilkka-näytelmää esitettiin kolmatta kertaa aurinkoisena maanantai-iltana.






Katsomo oli täpötäynnä iloisia lapsia ja aikuisia. Esitykseen saatiin mahtumaan 220 katsojaa.
Lippukopilla riitti kuhinaa. Portsareina toimivat Ilkka ja Riku.





Näytelmän hauskinta antia tuntuivat olevan suden toilailut. Lapsia riemastuttivat eritoten suden puhinat, vingahtelut ja murinat tämän maatessa mummon sängyssä pistettyään mummon ja punahilkan poskeensa.



Näytöksen jälkeen fanit jonottivat Punahilkka-Diandran nimikirjoitusta.

Aikuisilta tuli kiittävää palautetta sekä itse esityksestä, että siitä, että Teatteri Päivölä on jälleen muistanut lapsiperheitä. Tämänkaltaisia esityksiä toivotaan enemmänkin, koska lapsille on kovin vähän mitään tarjolla.
Aivan varmasti tullaan vastaisuudessakin ammentamaan satujen äärettömästä maailmasta viihdykettä perheen pienimmille.

-eeva

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Katsomo tuotiin Kahvelan pihalle
















Katsomon rakentaminen Kahvelan pihalle alkoi.




Olviretken harjoitukset keskeytettiin hetkeksi kun katsomorakennelmia nostettiin paikoilleen.
Ilkka ohjaili telineitä oikeisiin asemiinsa.

Näytelmä sai tänään oivallista lisämaustetta kun saunan luukusta pöllähti mojovat savut.
Ari kävi ilmoittamassa palokunnalle, että meillä palaa nyt ja pari viikkoa tästä eteenpäin, mutta älkää olko moksiskaan, se on vain savua ilman tulta.
Terhikin kävi tänään tutustumassa tilanteeseen maskeerauksen kannalta. Terhin onneksi ja helpotukseksi Henkka ja Pena ovat kasvattaneet omasta takaa tuuheat parranturjakkeet.
Ensi-iltaan on kolme päivää ja asiat valmistuvat ajallaan.
-eeva
































lauantai 19. heinäkuuta 2008

Olviretken leppoisat lauantaiharjoitukset






















Tänään vedettiin Olviretken harjoitukset aurinkoisissa ja leppoisissa merkeissä.
Viimeinen harjoitus ennen kenraaliviikkoa kulki vauhdikkaasti ja täydellä teholla huolimatta siitä, että joitakin näyttelijöitä puuttui työesteiden vuoksi.

Kunpa esityksiinkin osuisi tällainen ilma kuin tänään ; lämmin, puolipilvinen ja tuuleton.
Sammakkomies ja muut säätieteilijät povaavatkin tämän kesän kauneimpia ilmoja juuri Olviretken ja Punahilkan esitysten ajankohdalle, heinä-elokuun vaihteeseen. Se tietää hyvää näytelmien yleisömenestykselle.
Tämä kesä ei ole juuri suosinut ulkoilmatapahtumia tähän mennessä.

Näyttelijöiden oli mukava istuskella paistattamassa päivää ja seuraamassa muiden kohtauksia.
Tänään siihen oli vielä tilaisuus, ensi viikolla pysytään jo tiiviisti kulissien takana.
Tauolla Anu kutoi itsellensä käsityötä puuhaksi toikan äärelle.
Väkä intoutui taputtelemaan Jeroa olalle ja otti miehestä mittaa. On siinä nuorella miehellä pituutta, reippaasti kolmatta metriä! Näytelmän sotilaskenkien kokokin on 50, riittää niissäkin mittaa maata pitkin ja katsojille hetkeksi ihmettelemistä.

Monenlaista tekemistä on paljon ennenkuin kaikki on valmiina. Katsomokin puuttuu vielä.
Työntäyteinen viikko on edessä. Viikon päästä lauantaina ensi-ilta on jo ohi.



-eeva






















torstai 17. heinäkuuta 2008

Punahilkan harjoituksissa










Sade pahalainen ryöpsäytti yllättäin taivaalta juuri kun Punahilkan harjoitukset olivat alkamassa. Soittimet, rekvisiitat ja vaatteet oli ehditty levitellä pitkin pihaa eikä siinä auttanut muu kuin kipinkapin keriä kaikki takaisin suojaan.








Se ilo sateesta oli, että ehdittiin Punahilkan Mummon kanssa käväistä sateelta paossa Kahvela MummonMökin suojissa nauttimassa aromikkaat kahvit ja maistuvat letut mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Nam, niitä kelpaa kyllä suositella muillekin!

Sateen jälkeen paistaa aurinko, sanotaan. Ja niin nytkin. Vaatteet päälle, rekvisiitat ja soittimet kehiin ja harjoitus saattoi taas alkaa.


Tälle päivälle oli sovittu Hannan kanssa kuvaaminen, joten näyttelijöiltä meni ensimmäinen puolituntinen kameralle ilmeillessä.

Puvustus alkaa olla viittä vaille valmis. Sudella oli kyllä olevinaan vielä jotain sanomista sen suhteen, että mahaan työnnettävät kivet valuivat polviin. Mummo alkoi näyttää jo varsin mummolta ja kukkasten vaatteet kelvollisilta. Ehkä selviän näistä puvustajan hommista kunnialla vielä ennen ensi-iltaa.


Nyt jäädään odottelemaan Hannan kuvasatoa. Sitä saadaan varmaan tuotapikaa kotisivujen galleriaan.

-eeva

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Ensi-iltoja odotellessa
















Sateinen kesäkuu ja puolet heinäkuustakin on taaksejäänyttä elämää. Kesää on vietetty epävakaissa merkeissä tuon tuosta taivaalle tähyten ja suvisempia ilmoja odotellen.

Olviretken ja Punahilkan harjoituksissa on ollut luova tauko. Näyttelijöillä on ollut tilaisuus lomailla ja viettää kesää muissa merkeissä. Moni vietti alkukesänkin teatteria tehden, Teatteri Betan Viimeinen Pasuuna ajoittui sopivasti Päivölän kesätauolle.

Viikonlopusta lähtien Kahvela MummonMökin pihamaalla on ollut vilskettä ja meininkiä. Sekä Olviretken että Punahilkan viimeistelyharjoitukset ovat kiivaassa käynnissä. Runsaan viikon päästä molemmat näytelmät saavat ensi-iltansa. Jännitystä alkaa jo olla ilmassa.
Olviretken harjoitusta seuratessa huomaa, miten teksti ja tekeminen on kypsynyt tauon aikana näyttelijöiden mielissä.
Meno on mahtavaa ja Aleksis Kiven kimurantti kieli kiertyy nautittavaksi ja naurattavaksi hulvattoman kaartin
mesotessa, enimmäkseen tietysti olvi ja muut nautinnot mielessä.
Punahilkasta on tulossa valloittava musiikkinäytelmä. Toinen toistaan hauskemmat laulut tulevat varmasti riemastuttamaan niin lapsi- kuin aikuiskatsojiakin.

Tänään jaksoi onneksi pitää sen verran poutaa päiväsaikaan, että markkinoinnin iskuryhmä Eeva ja Hanna pääsi aloittamaan mainoskyltin maalausta. Sade senkin puuhan sitten keskeytti, mutta huomenissa taas jatketaan. Täytyy vaan toivoa, ettei rankasti ropiseva sade valuta tämän päivän aikaansaannoksia purona maahan.
-eeva










sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Punahilkan lähtölaukaus















Maanantaina Punahilkan työryhmä kokoontui Kahvelan pihalle ihmettelemään tulevaa produktiota. Melkein kaikki olivat paikalla, metsästäjä ja muutama metsän kukkanen uupui vielä.

Dramatisoinnin ensimmäinen versio on nyt valmis ja se vetäistiinkin muutamaan kertaan aurinkoisessa säässä. Ensitunnelmat näytelmän suhteen ovat hyvät.

Kasassa on tiivis paketti, joskin seuraavat käsiksestä löytyvät näyttämöohjeet aiheuttanevat ohjaaja-Markukselle päänvaivaa:
Susi syö isoäidin.
Susi syö Punahilkan.
Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki.
Näiden toteutuksessa varmasti joudutaan hyppäämään jonnekin aivan uusiin sfääreihin. Mielikuvitusta todella tarvitaan tässä projektissa!

Itse näytelmästä tulee varmasti melko perinteinen, ja tarina on kaikille tuttu.
Muutamia uusia elementtejäkin toki löytyy, ja ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja ihastui varsinkin kukka-hahmoihin, joita varmasti kirjoitetaankin näytelmään lisää.

Muutamia pukujakin oli jo mukana, ja varsinkin Susi-puku herätti ihastusta. Susi on juuri sopivan nuhjuinen ja ryytynyt, Diandran Punahilkka taas reipas ja iloinen. Näytelmästä tulee toivottavasti lapsia ilahduttava, sillä lapsillehan tätä tehdään.

Enää pitää päättää, miten lopusta saadaan ei-liian-pelottava. Paha Susi saa palkkansa, mutta sen tulee tapahtua lempeällä tavalla. Heinäkuussa nähdään, miten työryhmä kohtaa tämän satuklassikon haasteet.

Anna